Esivääristettyjä CD:itä.

Denali

Hifiharrastaja
Liittynyt
9.5.2009
Viestejä
12 838
Kaupunki
Salo
Monessa paikassa sanotaan, että esivääristetyt (pre-emphasis) CD:t ovat harvinaisia, mutta harvoin kukaan mainitsee esimerkkejä. Jyrki_h:n Wadia ilmoitti valolla, kun sellainen tuli omista levyistäni sattumalta vastaan. Kaivoin vähän lisätietoa asiasta. Esim. Extract Audio Copy-niminen rippausohjelma tunnistaa myös esivääristetyt levyt. Eivät ne nyt niin harvinaisia ole, jos on aloittanut CD:iden oston 80-luvulla. Joidenkin tietojen mukaan -80-luvun jälkeen niitä ei olisi juuri tehty. Tässä muutama pikaisesti omasta hyllystä löytynyt:
Black Sabbath - Bloody Sabbath (Castle 1986 master)
Allegri, Mundy, Palestrina - Miserere, Vox patris Caelestis, Missa papae marcelli, the Tallis Scholars, Gimell 1980
Pink Floyd - The Wall (1992 re-master). Yhden listan mukaan PF:n ensi-mastereissa olisi yleisemminkin käytetty esivääristystä. En ole testannut.

Esim. maailman ensimmäisenä digitaalisesti äänitettynä pop-levynä mainostussa Ry Cooder:n Bop till You Drop:lla (ensi-master) korjausta ei käytetty, ei myös y.m. Bloody Sabbath:n v.2004 painoksessa.
Muistelisin, että jollain testilevyllä olisi vääristetty ja vääristämätön raita, joilla voisi testata miten oma soitin hommasta suoriutuu.

Listaa voi jatkaa, ja vaikkapa kommentoida omia kokemuksia asiasta.
 
En ole moisesta kuullutkaan, esivääristys?

Polydorilta tuli 80-luvun lopulla liian ohuesti lakattuja CD-levyjä, joita minunkin hyllyssäni on jokunen ruostumassa.
Ruostuvat kuulemma CD-vihkon painomusteen takia.

Erilaisiin CD-levyn painatusongelmiin olen myös törmännyt. Viimeksi tänään raaputin puukolla pois muovipurseita parin hopeareiän ympäriltä.
Kuinka ollakaan, soitin löysi levyjen alut, mitkä olivat olleet siltä hukassa. Levyt eivät olleet asettuneet kunnolla paikoilleen purseiden takia,
mutta ongelma hoitui pienellä viilauksella.
 
kakskorva sanoi:
En ole moisesta kuullutkaan, esivääristys?
Selitys esim. täällä: http://wiki.hydrogenaudio.org/index.php?title=Pre-emphasis
Levyn tekovaiheessa diskanttia korostettiin SNR:n parantamiseksi. Korostus pitää sitten korjata soittimessa suoraksi. Lehdissä testataan joskus nykysoittimien kykyä tunnistaa ja korjata esivääristetyt levyt. Läheskään kaikki soittimet eivät suoriudu siitä, vaan jättävät diskantin kihiseväksi.
 
Ainoassa testilevyssäni ei ole mokomaa, harmi. Olisi mukava kuulla, kuinka paljon sihinä lisääntyy CD:n normaalista kireydestä.
Hyllystä löytyy The Wall (digital mastering) CD, mutta siinä ei ole tietoakaan ylimääräisistä sihinöistä, vaan päinvastoin loistavan tuhdit soundit Sonyn CDP-XE370:llä soitettuna.
 
Tuo on ilmeisesti periaatteessa sama asia kuin vinyyleissä oleva RIAA-korjaus.

Eipä mullakaan ole niin vanhoja CD-levyjä.
 
Pre-emphasis/de-emphasis, rec/playback eq, tai millä nimellä sitä nimitetäänkään, on analogisen äänen puolella laajalti käytetty keino signaali/kohinasuhteen ja varsinkin kuuluvien häiriöiden vähentämiseksi. Analogisten äänilevyjen ja radiolähetysten lisäksi sitä käytetään analogisissa nauhureissa ja filmien analogisilla ääniraidoilla.

Mutta toden totta, sitä saatetiin käyttää myös varhaisilla CD-levyilä. Ja nyt kun asia tuli puheeksi niin muistan, että isellänikin taisi 80-luvulla olla CD-soitin, jonka dac oli vain 14-bittinen.
 
Omasta hyllystä löytyvät esimerkiksi BIS:n julkaisema Nielsenin 5. sinfonia / Viulukonsertto (Chung) sekä Ondinen julkaisema Prokofievin pianosonaattien levytys (Raekallio). Asian teki aikoinaan kiinnostavaksi se, että kymmenen vuoden takainen rippausohjelma ei osannut käsitellä esikorostusta oikein. Ripattu versio soi siis selvästi kirkkaammin kuin alkuperäinen cd.
 
Onko tosiaan Sabbathin Bloody sabbath levy esikorostettu? No, eipä hirveän korostetulta kyllä kuulosta se levy, että wtf?!
 
^Siinä tapauksessa CD-soittimesi osaa tehdä de-emphasiksen oikein.
 
^Levyihinkin on usein printattu vuosilukuja, esim. tuossa 2004 masterissa.
 
Back
Ylös