Ennen tämän aloitusviestin lukemista kannattaa hieman selata aiempaa kaapelikeskustelua
https://foorumi.hifiharrastajat.org...ge12?highlight=turinoita+t%E4m%E4npuoleisesta
Kannattaa ihan ajatuksen kanssa lukea viesti #226 ja kertailla sen jälkeen tulevissa viesteissä olevia mittaustuloksia, niin päästään tässäkin ketjussa heti oikeaan tunnelmaan.
Tein tästä kaapeliaiheesta uuden aloituksen, sillä nyt kaiutinkaapeleiden aiheuttamaa äänen värittymistä käsitellään hieman uudella (todellisuudessa entistä vanhemmalla) tavalla. Jos moderaattori katsoo aiheelliseksi siirtää tämän aloituksen johonkin aiempaan kaapeliketjuun, niin kyllä sekin minulle passaa. Pitäisin kuitenkin parempana omaa ketjua, sillä nyt on mahdollisuus lähteä kaapelikeskustelussa hieman uusille urille ja päästä vihdoinkin pois täysin hedelmättömistä juupas-eipäs väittelyistä.
*************
Keväällä 2013 kirjoittelin paljonkin kaiutinkaapeleista edellä mainitussa ketjussa ja suoritin runsaasti erilaisia mittauksia, joiden avulla kaapelien ääntä värittävä ominaisuus saatiin selvästi esiin. Asia jäi kuitenkin hieman kesken, ja loppuselvittelyissä palattiin oikeastaan takaisin turvallisiin lähtöasemiin eli uskottiin edelleen kaiutinkaapeleissa piilevän joku uusi tuntematon ominaisuus.
En osannut silloin tehdä mittauksistani niin hyvää yhteenvetoa, että HiFi-harrastajat olisivat joukolla hyväksyneet oikeat teesini. Edelleenkin suuri osa harrastajista taitaa olla sitä mieltä, että kaiutinkaapeleissa on joku mystinen ominaisuus, jota ei osata vielä mitata eikä mittaustuloksia osata tulkita oikein. Tällaista mystiikkaa kaapeleihin ei kuitenkaan liity, vaan ääntä värittävä ominaisuus voidaan täydellisesti selittää Ohmin lain (vuodelta 1826) avulla.
Vasta tänä kesänä minulle selvisi, miten kaapelien ääntä värittävä prosessi voidaan esittää niin selkeästi, että jokainen vähänkin sähkötekniikkaa tunteva henkilö sen heti tajuaa. Vahvistin-kaapeli-kaiutin-yhdistelmä täytyy vain piirtää hieman eri muotoon käyttäen sähkötekniikassa sallittuja muunnostemppuja, niin sen jälkeen jokainen Ohmin lain tunteva henkilö heti tajuaa kaiutinkaapelin ääntä värittävän prosessin toiminnan. Juttu on yhtä yksinkertainen kuin Kolumbuksen muna, mutta minäkään en sitä keväällä 2013 hoksannut tällä tavalla esittää. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Tämä vuodesta toiseen jatkunut kaiutinkaapelikiista voidaan nyt lopullisesti selvittää kahden yksinkertaisen kaaviokuvan avulla. Kaapelien ääntä värittävä ominaisuus voidaan myös mitata suurella tarkkuudella äärimmäisen yksinkertaisten mittauskytkentöjen avulla, jotka olen aiemmin esittänyt toisessa ketjussa (katso viestin ensimmäinen kappale). Kaikki aiemmat mittaustuloksetkin ovat täsmälleen oikeita samoin kuin niistä tekemäni johtopäätöksetkin. Piste vain jäi vuosi sitten laittamatta i:n päälle, mutta hoidetaan nyt sekin asia kuntoon.
Asian lopullinen selvittäminen onnistuu parhaiten alla olevassa kuvassa näkyvän kahden piirroksen avulla.
Kuva 1.
Ylemmässä piirroksessa on jännitegeneraattori (vahvistin), kaiutinkaapeli ja kaiutinkuorma piirretty ihan perinteisellä tavalla eli jännitegeneraattori G1 syöttää kaapelin kautta kaiutinta. Oletetaan, että kaapelin impedanssi Z1 on tyypillisesti luokkaa 0,1 … 0,2 Ω (riippuu kaapelin rakenteesta ja taajuudesta) ja kompleksinen kaiutinkuorma Z2 normaalisti luokkaa 3 ... 8 Ω. Koska kaapelin impedanssi Z1 on paljon pienempi kuin kaiuttimen impedanssi Z2, niin kaiutinkuorma määrää pääasiassa piirissä kulkevan virran suuruuden, ja kaapelin vaikutus on käytännössä olematon, joten ei tehdä suurta virhettä, vaikka se unohdetaan kokonaan virtaa määritettäessä. Piirissä kulkeva virta I voidaan siten käytännön tarpeisiin riittävällä tarkkuudella laskea Ohmin lain mukaan I = U1/Z2
Tästä piirroksesta on erittäin vaikea hahmottaa sitä, miten kaapeli voisi värittää ääntä. Varsinaisen kaiutinelementin edessä on usein monimutkainen jakosuodin, joka saattaa sisältää kertaluokkaa suurempia induktansseja kuin kaapelin induktanssi on, joten kaapelin induktanssin ja jakosuotimen induktanssien yhteispelin nopea arviointi on kokeneellekin kaverille melkoisen hankalaa. Yleensä tyydytään vain toteamaan, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja vasta kuuntelukokeilla asia yritetään saadaan selville.
Kaapelin ääntä värittävän vaikutuksen ymmärtäminen helpottuu suuresti, jos muunnamme ylemmän piirroksen vähän toiseen muotoon sallittuja muunnostemppuja käyttäen. Koska tässä tapauksessa kaiutinkuorma Z2 >> kaapelin impedanssi Z1, niin silloin voimme korvata ylemmässä kaaviokuvassa olevan kaiutinkaapelin jännitegeneraattorilla G2 , jonka jännite U2 = - I*Z1. Näin menetellen saamme alemman kaaviokuvan, jonka sähköinen toiminta on täsmälleen sama kuin ylemmän kaavion toiminta.
Alemmasta kaaviokuvasta kaapelin ääntä värittävä toiminta käy paljon selkeämmin esiin kuin perinteisestä kaaviokuvasta (ylempi kuva). ”Sokea Reettakin” näkee jo pikasilmäyksellä, että kaiutinta syötetäänkin nyt kahdella sarjassa olevalla jännitegeneraattorilla G1 ja G2. G1:n jännite on edelleen U1, mutta siihen summautuu nyt generaattorin G2 jännite U2 = - I*Z1. G2 on kaiutinkaapelin näissä käyttöolosuhteissa ( Z1<< Z2) muodostama virtuaalinen jännitegeneraattori, joka on juuri se kauan etsitty kaapelin ääntä värittävä näkymätön komponentti.
Kuten jo oletuksessa totesimme, on piirin virta I = U1/Z2. Jos sijoitamme kaavassa I:n paikalle U1/Z2, niin saamme kaapelin ääntä värittävän virtuaalisen jännitegeneraattorin G2 jännitteelle lausekkeen
U2 = - (U1/Z2)* Z1.
Lauseke voidaan edelleen sieventää käyttökelpoisempaan muotoon.
U2 = - U1*(Z1/Z2)
Pelkän Ohmin lain (v 1826) avulla pystymme siis määrittämään kaapelin ääntä värittävän virtuaaligeneraattorin jännitteen, joten mistään elämää suuremmasta mystisestä asiasta ei ole kyse. Kaavasta nähdään selvästi, että jos Z2 suurenee, niin silloin kaapeli värittää vähemmän ääntä, ja jos taas Z2 pienenee, niin äänen värittyminen voimistuu. Käytännössä kaiuttimien impedanssi vaihtelee suurestikin äänitaajuusalueella, joten kaapeli värittää ääntä eri tavalla eri taajuuksilla. Tämä on monissa kuuntelukokeissa tullut ilmi.
Jännitteen U2 laskeminen saadun kaavan avulla voi olla hieman työlästä, sillä impedanssit Z1 ja Z2 ovat kompleksisia eli ne eivät käytännössä koskaan ole puhtaita resistansseja. Tämän vuoksi U2 kannattaakin selvittää mittaamalla, koska menetelmä on äärimmäisen yksinkertainen ja helppo. Olen aiemmissa ketjuissa suorittanut näitä mittauksia ehkä liikaakin, joten asia on kaikille tuttu.
Näin pienellä piirrosmuutoksella tämä kauan etsitty ”kaapelipöpö” saatiin härnättyä esille, ja nythän sitä on mukava yhdessä tarkastella. Oikea kaaviokuva kertoi enemmän kuin tuhat aiempaa sanaa.
Tätä alempaa piirrosta tarkastellessa on helppo ymmärtää monet kaapelikeskusteluissa esitetyt väitteet, ja niille voidaan nyt antaa yksiselitteinen sähköopillinen selitys. En kuitenkaan tässä aloituksessa ala kaikkia väitteitä käsitellä, vaan säästetään asioiden seikkaperäisempi ruotiminen jatkokeskusteluun. Muutamia teesejä kuitenkin tähän loppuun laitan.
- Tämän tarkastelun perusteella on selvää, että jokainen kaapeli värittää ääntä enemmän tai vähemmän, mutta onneksi värittyminen on niin vähäistä, että käsitykseni mukaan useimmat harrastajat eivät sitä kuule (en ole testannut asiaa) tai eivät osaa sitä kuunnella.
- Äänen värittyminen kaiutinkaapelissa ei ole mitään mystiikkaa eikä salatiedettä, vaan se on pelkästään sähkötekniikkaa ja se noudattaa orjallisesti Ohmin lakia. Värittyminen on helppo mitata hyvinkin tarkasti esittämilläni konsteilla. Oikeita mittaustuloksiakin on roppakaupalla edellisissä kaapeliketjuissa asiasta kiinnostuneille.
- Kaikki tosiaan vaikuttaa kaikkeen. Koska kaapelin impedanssi Z1 on kompleksinen ja kaiutinkuormakin on kompleksinen, niin ääntä värittävän virtuaaligeneraattorin G2 jännite U2 = - U1*(Z1/Z2) on suuresti riippuvainen kaapelin impedanssista Z1 sekä kaiuttimen impedanssista Z2 . Jännitteen U2 vaihe voi siis olla melkein mitä tahansa eli se voi olla joko samassa, vastakkaisessa tai missä muussa vaiheessa tahansa verrattuna generaattorin G1 jännitteeseen U1.
- Kaapelin vaihtaminen muuttaa ääntä, vaikka muutos voi olla niin pieni, etteivät kaikki sitä kuule. Kun kaapeli vaihdetaan toiseksi, niin Z1:n arvo muuttuu ja silloin myös ääntä värittävän virtuaaligeneraattorin G2 jännite
U2 = - U1*(Z1/Z2) muuttuu vastaavasti. Väite on siis tämän tarkastelun perusteella tosi.
- ” Jos mittausmenetelmä on oikea, niin mittaus- ja kuuntelutulosten välillä ei ole ristiriitaa.”
Nythän tämäkin asia tuli todistettua. Luonnollinen mittasignaali oli taaskin kova sana tämän ”kaapelipöpön” esille härnäämisessä, mutta tehokkaalla työkalulla homma onnistuu aina helposti.
Voitte nyt rauhassa mietiskellä näitä kaapeliasioita ja voitte vertailla esittämiäni väitteitä omiin kaapelikokemuksiinne. Voitte myös tuoda esiin aiheeseen liittyviä kiinnostavia kysymyksiä, niin yritetään sitten yhdessä pohtien löytää kaikkiin kaapeliongelmiin tyydyttävät ja Ohmin lakia kunnioittavat ratkaisut.
Itse en ehkä ehdi osallistua paljoa tähän jatkokeskusteluun, sillä syksyisin minulla on paljon puutarhatöitä. Alan kuitenkin heti työstää tähän aloitukseen liittyvää jatkojuttua. Tarkoitukseni on nimittäin esitellä yksinkertainen ja halpa kaapelitesteri, jonka jokainen harrastaja pystyy itse tekemään. Tällä testerillä voidaan kaiutinkaapelien aiheuttamaa äänen värittymistä tutkia ihan normaalilla musiikkisignaalilla, joten se sopii hyvin todellisille musiikkimiehille. Mikään ei tietysti estä käyttämästä mittasignaaleita ja mittalaitteitakaan, mutta tämän testerin kanssa ne eivät ole tarpeellisia.
Mittausterveisin
Kalervo Kuikka
PS. Ohmin laki on saksalaisen Georg Simon Ohmin vuonna 1826 esittämä sähköopin laki, jonka mukaan johtimessa (vastuksessa) kulkeva sähkövirta I on suoraan verrannollinen johtimen päiden välillä vaikuttavaan jännitteeseen U.
Melkein 200 vuotta vanhaan tietoon minun oli pakko tukeutua tätä äänenvärityshommaa käsitellessäni, mutta haitanneeko tuo mittään? Hyvä juttu, että kaapelihomma tuli viimein valmiiksi.
https://foorumi.hifiharrastajat.org...ge12?highlight=turinoita+t%E4m%E4npuoleisesta
Kannattaa ihan ajatuksen kanssa lukea viesti #226 ja kertailla sen jälkeen tulevissa viesteissä olevia mittaustuloksia, niin päästään tässäkin ketjussa heti oikeaan tunnelmaan.
Tein tästä kaapeliaiheesta uuden aloituksen, sillä nyt kaiutinkaapeleiden aiheuttamaa äänen värittymistä käsitellään hieman uudella (todellisuudessa entistä vanhemmalla) tavalla. Jos moderaattori katsoo aiheelliseksi siirtää tämän aloituksen johonkin aiempaan kaapeliketjuun, niin kyllä sekin minulle passaa. Pitäisin kuitenkin parempana omaa ketjua, sillä nyt on mahdollisuus lähteä kaapelikeskustelussa hieman uusille urille ja päästä vihdoinkin pois täysin hedelmättömistä juupas-eipäs väittelyistä.
*************
Keväällä 2013 kirjoittelin paljonkin kaiutinkaapeleista edellä mainitussa ketjussa ja suoritin runsaasti erilaisia mittauksia, joiden avulla kaapelien ääntä värittävä ominaisuus saatiin selvästi esiin. Asia jäi kuitenkin hieman kesken, ja loppuselvittelyissä palattiin oikeastaan takaisin turvallisiin lähtöasemiin eli uskottiin edelleen kaiutinkaapeleissa piilevän joku uusi tuntematon ominaisuus.
En osannut silloin tehdä mittauksistani niin hyvää yhteenvetoa, että HiFi-harrastajat olisivat joukolla hyväksyneet oikeat teesini. Edelleenkin suuri osa harrastajista taitaa olla sitä mieltä, että kaiutinkaapeleissa on joku mystinen ominaisuus, jota ei osata vielä mitata eikä mittaustuloksia osata tulkita oikein. Tällaista mystiikkaa kaapeleihin ei kuitenkaan liity, vaan ääntä värittävä ominaisuus voidaan täydellisesti selittää Ohmin lain (vuodelta 1826) avulla.
Vasta tänä kesänä minulle selvisi, miten kaapelien ääntä värittävä prosessi voidaan esittää niin selkeästi, että jokainen vähänkin sähkötekniikkaa tunteva henkilö sen heti tajuaa. Vahvistin-kaapeli-kaiutin-yhdistelmä täytyy vain piirtää hieman eri muotoon käyttäen sähkötekniikassa sallittuja muunnostemppuja, niin sen jälkeen jokainen Ohmin lain tunteva henkilö heti tajuaa kaiutinkaapelin ääntä värittävän prosessin toiminnan. Juttu on yhtä yksinkertainen kuin Kolumbuksen muna, mutta minäkään en sitä keväällä 2013 hoksannut tällä tavalla esittää. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Tämä vuodesta toiseen jatkunut kaiutinkaapelikiista voidaan nyt lopullisesti selvittää kahden yksinkertaisen kaaviokuvan avulla. Kaapelien ääntä värittävä ominaisuus voidaan myös mitata suurella tarkkuudella äärimmäisen yksinkertaisten mittauskytkentöjen avulla, jotka olen aiemmin esittänyt toisessa ketjussa (katso viestin ensimmäinen kappale). Kaikki aiemmat mittaustuloksetkin ovat täsmälleen oikeita samoin kuin niistä tekemäni johtopäätöksetkin. Piste vain jäi vuosi sitten laittamatta i:n päälle, mutta hoidetaan nyt sekin asia kuntoon.
Asian lopullinen selvittäminen onnistuu parhaiten alla olevassa kuvassa näkyvän kahden piirroksen avulla.
Kuva 1.
Ylemmässä piirroksessa on jännitegeneraattori (vahvistin), kaiutinkaapeli ja kaiutinkuorma piirretty ihan perinteisellä tavalla eli jännitegeneraattori G1 syöttää kaapelin kautta kaiutinta. Oletetaan, että kaapelin impedanssi Z1 on tyypillisesti luokkaa 0,1 … 0,2 Ω (riippuu kaapelin rakenteesta ja taajuudesta) ja kompleksinen kaiutinkuorma Z2 normaalisti luokkaa 3 ... 8 Ω. Koska kaapelin impedanssi Z1 on paljon pienempi kuin kaiuttimen impedanssi Z2, niin kaiutinkuorma määrää pääasiassa piirissä kulkevan virran suuruuden, ja kaapelin vaikutus on käytännössä olematon, joten ei tehdä suurta virhettä, vaikka se unohdetaan kokonaan virtaa määritettäessä. Piirissä kulkeva virta I voidaan siten käytännön tarpeisiin riittävällä tarkkuudella laskea Ohmin lain mukaan I = U1/Z2
Tästä piirroksesta on erittäin vaikea hahmottaa sitä, miten kaapeli voisi värittää ääntä. Varsinaisen kaiutinelementin edessä on usein monimutkainen jakosuodin, joka saattaa sisältää kertaluokkaa suurempia induktansseja kuin kaapelin induktanssi on, joten kaapelin induktanssin ja jakosuotimen induktanssien yhteispelin nopea arviointi on kokeneellekin kaverille melkoisen hankalaa. Yleensä tyydytään vain toteamaan, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja vasta kuuntelukokeilla asia yritetään saadaan selville.
Kaapelin ääntä värittävän vaikutuksen ymmärtäminen helpottuu suuresti, jos muunnamme ylemmän piirroksen vähän toiseen muotoon sallittuja muunnostemppuja käyttäen. Koska tässä tapauksessa kaiutinkuorma Z2 >> kaapelin impedanssi Z1, niin silloin voimme korvata ylemmässä kaaviokuvassa olevan kaiutinkaapelin jännitegeneraattorilla G2 , jonka jännite U2 = - I*Z1. Näin menetellen saamme alemman kaaviokuvan, jonka sähköinen toiminta on täsmälleen sama kuin ylemmän kaavion toiminta.
Alemmasta kaaviokuvasta kaapelin ääntä värittävä toiminta käy paljon selkeämmin esiin kuin perinteisestä kaaviokuvasta (ylempi kuva). ”Sokea Reettakin” näkee jo pikasilmäyksellä, että kaiutinta syötetäänkin nyt kahdella sarjassa olevalla jännitegeneraattorilla G1 ja G2. G1:n jännite on edelleen U1, mutta siihen summautuu nyt generaattorin G2 jännite U2 = - I*Z1. G2 on kaiutinkaapelin näissä käyttöolosuhteissa ( Z1<< Z2) muodostama virtuaalinen jännitegeneraattori, joka on juuri se kauan etsitty kaapelin ääntä värittävä näkymätön komponentti.
Kuten jo oletuksessa totesimme, on piirin virta I = U1/Z2. Jos sijoitamme kaavassa I:n paikalle U1/Z2, niin saamme kaapelin ääntä värittävän virtuaalisen jännitegeneraattorin G2 jännitteelle lausekkeen
U2 = - (U1/Z2)* Z1.
Lauseke voidaan edelleen sieventää käyttökelpoisempaan muotoon.
U2 = - U1*(Z1/Z2)
Pelkän Ohmin lain (v 1826) avulla pystymme siis määrittämään kaapelin ääntä värittävän virtuaaligeneraattorin jännitteen, joten mistään elämää suuremmasta mystisestä asiasta ei ole kyse. Kaavasta nähdään selvästi, että jos Z2 suurenee, niin silloin kaapeli värittää vähemmän ääntä, ja jos taas Z2 pienenee, niin äänen värittyminen voimistuu. Käytännössä kaiuttimien impedanssi vaihtelee suurestikin äänitaajuusalueella, joten kaapeli värittää ääntä eri tavalla eri taajuuksilla. Tämä on monissa kuuntelukokeissa tullut ilmi.
Jännitteen U2 laskeminen saadun kaavan avulla voi olla hieman työlästä, sillä impedanssit Z1 ja Z2 ovat kompleksisia eli ne eivät käytännössä koskaan ole puhtaita resistansseja. Tämän vuoksi U2 kannattaakin selvittää mittaamalla, koska menetelmä on äärimmäisen yksinkertainen ja helppo. Olen aiemmissa ketjuissa suorittanut näitä mittauksia ehkä liikaakin, joten asia on kaikille tuttu.
Näin pienellä piirrosmuutoksella tämä kauan etsitty ”kaapelipöpö” saatiin härnättyä esille, ja nythän sitä on mukava yhdessä tarkastella. Oikea kaaviokuva kertoi enemmän kuin tuhat aiempaa sanaa.
Tätä alempaa piirrosta tarkastellessa on helppo ymmärtää monet kaapelikeskusteluissa esitetyt väitteet, ja niille voidaan nyt antaa yksiselitteinen sähköopillinen selitys. En kuitenkaan tässä aloituksessa ala kaikkia väitteitä käsitellä, vaan säästetään asioiden seikkaperäisempi ruotiminen jatkokeskusteluun. Muutamia teesejä kuitenkin tähän loppuun laitan.
- Tämän tarkastelun perusteella on selvää, että jokainen kaapeli värittää ääntä enemmän tai vähemmän, mutta onneksi värittyminen on niin vähäistä, että käsitykseni mukaan useimmat harrastajat eivät sitä kuule (en ole testannut asiaa) tai eivät osaa sitä kuunnella.
- Äänen värittyminen kaiutinkaapelissa ei ole mitään mystiikkaa eikä salatiedettä, vaan se on pelkästään sähkötekniikkaa ja se noudattaa orjallisesti Ohmin lakia. Värittyminen on helppo mitata hyvinkin tarkasti esittämilläni konsteilla. Oikeita mittaustuloksiakin on roppakaupalla edellisissä kaapeliketjuissa asiasta kiinnostuneille.
- Kaikki tosiaan vaikuttaa kaikkeen. Koska kaapelin impedanssi Z1 on kompleksinen ja kaiutinkuormakin on kompleksinen, niin ääntä värittävän virtuaaligeneraattorin G2 jännite U2 = - U1*(Z1/Z2) on suuresti riippuvainen kaapelin impedanssista Z1 sekä kaiuttimen impedanssista Z2 . Jännitteen U2 vaihe voi siis olla melkein mitä tahansa eli se voi olla joko samassa, vastakkaisessa tai missä muussa vaiheessa tahansa verrattuna generaattorin G1 jännitteeseen U1.
- Kaapelin vaihtaminen muuttaa ääntä, vaikka muutos voi olla niin pieni, etteivät kaikki sitä kuule. Kun kaapeli vaihdetaan toiseksi, niin Z1:n arvo muuttuu ja silloin myös ääntä värittävän virtuaaligeneraattorin G2 jännite
U2 = - U1*(Z1/Z2) muuttuu vastaavasti. Väite on siis tämän tarkastelun perusteella tosi.
- ” Jos mittausmenetelmä on oikea, niin mittaus- ja kuuntelutulosten välillä ei ole ristiriitaa.”
Nythän tämäkin asia tuli todistettua. Luonnollinen mittasignaali oli taaskin kova sana tämän ”kaapelipöpön” esille härnäämisessä, mutta tehokkaalla työkalulla homma onnistuu aina helposti.
Voitte nyt rauhassa mietiskellä näitä kaapeliasioita ja voitte vertailla esittämiäni väitteitä omiin kaapelikokemuksiinne. Voitte myös tuoda esiin aiheeseen liittyviä kiinnostavia kysymyksiä, niin yritetään sitten yhdessä pohtien löytää kaikkiin kaapeliongelmiin tyydyttävät ja Ohmin lakia kunnioittavat ratkaisut.
Itse en ehkä ehdi osallistua paljoa tähän jatkokeskusteluun, sillä syksyisin minulla on paljon puutarhatöitä. Alan kuitenkin heti työstää tähän aloitukseen liittyvää jatkojuttua. Tarkoitukseni on nimittäin esitellä yksinkertainen ja halpa kaapelitesteri, jonka jokainen harrastaja pystyy itse tekemään. Tällä testerillä voidaan kaiutinkaapelien aiheuttamaa äänen värittymistä tutkia ihan normaalilla musiikkisignaalilla, joten se sopii hyvin todellisille musiikkimiehille. Mikään ei tietysti estä käyttämästä mittasignaaleita ja mittalaitteitakaan, mutta tämän testerin kanssa ne eivät ole tarpeellisia.
Mittausterveisin
Kalervo Kuikka
PS. Ohmin laki on saksalaisen Georg Simon Ohmin vuonna 1826 esittämä sähköopin laki, jonka mukaan johtimessa (vastuksessa) kulkeva sähkövirta I on suoraan verrannollinen johtimen päiden välillä vaikuttavaan jännitteeseen U.
Melkein 200 vuotta vanhaan tietoon minun oli pakko tukeutua tätä äänenvärityshommaa käsitellessäni, mutta haitanneeko tuo mittään? Hyvä juttu, että kaapelihomma tuli viimein valmiiksi.
