Matti J. Kosonen ja Musiikin Ääni

Teksti: Riqu Ruisku

Matti J. Kosonen, Musiikin Äänen päätoimittaja. Millaisena muistat lehden alkuhetket?
-Oikeastaan kaikki alkoi jo 1970 luvun alkupuolella kun hommasin Tampereen Sound Centerista Harman/ Kardon 330B vahvistimen, Connosseur BD2/A levysoittimen ja Kossin kuulokkeet. Sen jälkeen tuli jatkuvasti pyörittyä kyseisessä liikkeessä ja tutustuttua ihmisiin. Jossain vaiheessa Sound Centerin Salmijärvi tarjosi minulle asuntoa kun sellaista etsin ja Järvisen Jukkakin tuli kämppäkuvioiden seurauksena tutuksi. Lopulta olin osa-aikaisena kyseisessä liikkeessä töissä ja etsin ympäri maailmaa mielenkiintoisia tuotteita myytäväksi. Ei suurin voitonteko tavoittein vaan harrastuspohjalta. Olin muunmuassa Briteissä periaatteessa tekemässä opintoihini liittyvää gradua, mutta takaisin tulin mukana matkalaukullinen äänirasioita. Olen muuten tietääkseni ainoa Sound Centerin työntekijä joka on saanut firmasta potkut kahdesti, hahahahaha!

Vuoden '87 paikkeilla Leinosen Matti heitti vitsinä idean hifimessujen järjestämisestä Tampereella. Ilkka Alavalkaman avustuksella vitsi muuttui todeksi jo samana vuonna, kun sain junailtua Pyynikinlinnan tapahtumapaikaksi. Virallisena järjestäjänä toimi yhdistys nimeltä TAMMY. Tuolloin kypsyi idea myös lehden tekemisestä, joka konkretisoitui seuraavan vuoden puolella. 1988 myös messut kasvoi jo melkoisen mukaviin mittoihin ja keräsi kohtuu nimekkäitäkin vieraita, kuten Gradientin Jorma Salmi. Jouko Alanko Sähköakustisen seuran riveissä, sekä mm. Harman/ Kardonilla työskennellyt vahvistinguru Matti Otala, joka saapui paikalle nahkapuvussa BMW moottoripyörällään. Huomionarvoista oli että jo tuolloin vuonna 1988, Otalalla oli mukana NMT puhelin ja kuuloke-mikrofoni upotettuna kypäräänsä!

Ekaa lehden numeroa oli itseni lisäksi kasaamassa Leinonen, joka oli henkeen ja vereen Krell ja Magnepan mies. Järvisen Jukka hoiti tarvittavat mittailut (!) ja avusti muutenkin. Ekan lehden kuvaukset taisi hoitaa Ari Heinonen, jonka korvasi hetkeä myöhemmin Kari Långsjö. Varsinainen nimi julkaisulle poksahti mieleeni eräissä illanistujaisissa. Musiikin Äänihän on suora käännös legendaarisesta Sound of Music sanaparista.

Millaisin tavoittein lehteä alettiin alkuideoista rakentamaan?
-Kyllä se oli vähän tyyliin että katotaan ny millainen ekasta numerosta tulee.
Leinosella oli jo tuolloin vahva erottelu ja näkemys perushifin ja high-endin välillä, eikä Kosonenkaan ajatuksiaan peitellyt. Rajanvetoa ei tehty niinkään hinnan suhteen, vaan tinkimättömän toteutustavan perusteella. Minä olin vain lukenut erinäisiä ulkomaalaisia alan lehtiä ja ammentanut tietoa siltä suunnalta, joten tiettyjen asioiden oppimisessa itseltäni meni hetki.

1988 messujen jälkimainingeissa tapahtui myös varsin mielenkiintoinen lähestyminen Hifi-lehden suunnalta. Silloinen Hifin toimittaja Pentti Niemi (mahdottoman mukava mies kaikin puolin) soitti ja kysyi passaisiko illallinen Tamperelaisessa ravintolassa. Tokihan se sopi ja aterian jälkeen Niemi kysyi että mikä olisi Kososen hinta jos Hifi-lehti ja Musiikin Ääni saatettaisiin yhteen? Minulle siis jäisi erillisen Musiikin Ääni osion tekeminen. Vastaukseni oli että hintana on vapaat kädet ja kova rahallinen korvaus, enkä Tampereelta lähde minnekkään. Koska Leinonenkin sai käytännössä melkoiset hepulit jo moisen idean esittämisestä, tulin siihen tulokseen ettei kyseinen liitos toimisi. Jälkeenpäin tuumittuna se olisi voinut pelittää erittäin hyvinkin, jolloin Hifin mittaukset olisivat tasapainottaneet meidän kuunteluun perustuvaa lähestymistapaa.

Lopullisen tuhon lehdelle aiheutti ovella kolkutellut lama, joka vei noin puolet elintärkeistä mainostajista. Lisäksi oma taloudellinen taitamattomuus aiheutti homman leviämisen käsiin. Oikeilla otteilla harrastepohjaista parin- kolmen numeron vuosivauhtia olisi hyvinkin pystytty pitämää yllä lamasta huolimatta. Varsinaisesta innon hiipumisesta tai vastaavasta ei siis ollut kyse. Pitää kuitenkin tunnustaa että lehden kuoppaamisen jälkeen meni noin kymmenen vuotta, etten radiota lukuunottamatta kuunnellut musiikkia ollenkaan. Järvisen tekemät 10 wattiset A-luokan trankkumonopäätteet, etunen, Järvisen modaama levysoitin Rega RP250 varrella ja Tapio kauttimet laitoin kuitenkin talteen ja ovat nykyään taas tositoimissa.

Yksi oivallus on Musiikin Äänen ajoista jäänyt kuitenkin muita vahvempana mieleen, ja se on että Hi-endissä on vain yksi mitta joka on yleispätevä kaikkialla maailmassa ja se on noin 14cm, joka on jokseenkin keskimääräinen ihmisen korvienväli!

Kimmo Salminen ja Musiikin Ääni

Teksti: Riqu Ruisku

Musiikin Äänen parissa touhusi päätoimittajan lisäksi tiivis joukko muitakin Tamperelaisia hi-end aktivisteja. Suurimman osan lehden elinkaaresta mukana ollut Kimmo Salminen, miten tutustuit Kososeen ja päädyit lehden toimintaan mukaan?
Kososen Mattiin tutustuin Sound Centerissä 70-luvun loppupuolella, jonka yläkerrassa hän silloin asui. Koskisen Timon tapasin samaisessa liikkeessä hieman myöhemmin. Leinonen taisi olla joukosta ainoa johon tutustuimme muuta kautta. Työskentelin itsekin hetken aikaa Centerissä, kunnes sain Kososen tapaan kenkää. Nykyään olen nähnyt Mattia vain harvakseltaan kaupungilla. Koskisen Timon tapasin viimeksi toissa vuonna Tammerissa Hifi messuilla ja voin sanoa että miehellä meno ei ole muuttunut vuosien varrella yhtään, heh.

Taustasi journalistina ja roolisi lehdessä?
Tulin lehteen toimittajaksi Koskisen kanssa ihan alkuvaiheessa, kun Leinonen lähti omille teilleen. Taustani oli samankaltainen kuin Matilla. Olin varsin aktiivinen tiedonhankinnassa ja harrastanut äänentoistoa sekä musiikkia. High Fidelityn, Stereo Reviewn ja HiFi Newsin kaltaisten valtavirtalehtien ohella lueskelin myös Absolute Soundin, IAR:n ja Audio Amateurin tyylisiä underground/ DIY teoksia. Tästä huolimatta äänentoistoon liittyvän tekniikan hallinta oli omalla kohdallani jokseenkin vielä lapsen kengissä. Oikeastaan Järvisen Jukka oli ryhmässämme ainoa, jolla oli oikeasti teknistä osaamista. Ilman Jukan ammatillista panosta monet projektimme olisi jääneet puolitiehen, eikä lehdestäkään olisi saatu niin uskottavaa. Lisäksi Jukan huomiot palauttivat meidät usein takaisin maan vetovoiman pariin. Tätä kuvastaa mainiosti tapaus kun todistimme konkreettisesti alakeskialueen toiston tärkeyttä matalimpien äänien laatuvaikutelmaan. Kosonen nimittäin ihmetteli Tapio-kaiuttimien bassotoiston laadun yllättävää paranemista. Jukka alkoi etsiä syytä ilmiöön ja totesi käytetyn passiivivaimentimen aiheuttavan kytkykondensaattorien kanssa jakosuotimen joka leikkasivat alaäänet pois jo 200 Hz:n tuntumasta, eli tätä alempia ei kuulunut. Silti toisto koettiin hyväksi. Teemme kaikki vastaavia virhearvioita koska asioiden analyyttinen lähestyminen ei aina ole ihan helppoa. Ihmettelin itsekin muutama kuukausi sitten stereokuvan vajavaisuutta. Syyksi osoittautui se, ettei vasemman kanavan vahvistinta oltu kytketty päälle.

Matti antoi meille varsin vapaat kädet artikkelien ja laitearvioiden tekemisessä. En muista että hän olisi kertaakaan puuttunut kirjoitusten sisältöön. Vähäinen elämänkokemus näkyi tietysti myös kirjoituksissa ja näin jälkikäteen tarkasteltuna tekstit oli melkoisen kevyttä tavaraa, paikoin jopa naiiveja. Nykyään tulisi kirjoitettua varmasti paljon kriittisemmin. Muutoin julkaisu on mielestäni kestänyt ajanhammasta poikkeuksellisen hyvin. Pitää muistaa että maailma oli silloin toisenlainen ja olin itsekin 25 vuotta nuorempi.

Kun toiminnan loppu alkoi häämöttää, meni hommat näiltäkin osin vähän epäselviksi, koska Matti ei enää voinut sanoa viimeistä sanaa joka asiaan. Lama ei ollut ainoa syy lehden lakkauttamiselle sillä ilmoituspohja meillä oli kohtuullisen toimiva, mutta ei se tilannetta tietysti helpottanutkaan. On vaikeata arvailla millainen MÄ olisi tänään, jos vaikeuksista olisi päästy yli. Joka tapauksessa julkaisumme vaikutti selvästi monen Hifi-harrastukseen ja myös muihin lehtiin. Jos luette Hifimaailmaa tai HiFi lehden loppuaikojen numeroita, löydätte niissä varmasti enemmän yhtymäkohtia Musiikin Ääneen kuin 80-luvun HiFi Lehteen.

Tarinaa laitteista ja musiikista
Kaikki hauska loppuu kuitenkin aikanaan ja lehden kaaduttua intoni äänentoistoa kohtaan laimeni. Seurasi 10-15 vuoden hiljainen ajanjakso ja keskityin MÄ:n loppumetreillä aloittamaani putkikauppaan, joka saavutti lakipisteensä 2000 luvun alkuvuosina. Alun perin ajatuksena oli perustaa HiFi Newsin Accessories Clubin kaltainen putiikki meidänkin julkaisun yhteyteen. Finaali kuitenkin ehti tulla ennen kuin mitään todellista saatiin valmiiksi. Vuonna 2008 kipinä kuitenkin syttyi uudelleen ja hankin vaseliinilaakerisen Garrard 301:sen kunnostettavaksi. Arvostan niin sanottua vanhaa rautaa, koska äänirasioita ja digitaalitekniikkaa lukuun ottamatta monien laitteiden kehitys on ollut varsin näennäistä. Huokeat kaiuttimet ja aivan kehityksen kärki ovat toki edenneet menneistä vuosista.

Settini rakentuu nykyisin Conrad Johnson Premier 7B etusen ja Audio Research CD3:sen ympärille. Premier 7 mainosmateriaalin "Definitive" slogan osuu melko hyvin kohdalleen, sillä neljään chassikseen rakennetussa todellisessa dual mono -esivahvistimessa on jopa kanavakohtaiset mykistykset ja verkkojohdot. Premier 7 on vieläpä varsin hyvältä kuulostava tapaus. Vahvistimen valmistusmäärä jäi vain 220 yksilöön (1988-1995).

Päätteinä käytän usein miten joko Audio Research Classic 60 tai Conrad Johnson Premier 11A laitteita. Myös EAR 509 mono klassikot ovat ahkerasti käytössä. Näiden valmistushan on
jatkunut keskeytyksettä yli 30 vuotta. Omat yksilöt ovat todennäköisesti aivan ensimmäisiä 1970 luvun koneita.

Hyllyssä on myös täydellinen Quad setti, 22/II/FM1 sekä alkuperäinen Quad dekooderi. Nämä ei kuitenkaan ole aktiivikäytössä. 50-luvun paketiksi nämä toimivat mainiosti, varsinkin kun valitsee toistimiksi Tannoyt.

Kaiuttimina käytän usein miten ATC 100 klooneja. Tannoy Little Red monitorit ja entisöimäni Kef Cantatat ovat myös käytettävissä. Tavallaan on hassua että Cantatat toimivat varsin hyvin, vaikka niissä on lähes kaikki se paha, mitä aikoinaan lehdessä kritisoimme. Jakosuotimen jaot ovat jyrkkiä, kondensaattorit elkoja ja yksikään kela ei ole ilmasydäminen. Valmistusmateriaalien osalta ikä on tehnyt Keffien kohdalla tehtävänsä. Ylin diskantti ei ole enää kovin heleä, mutta toisaalta stereokuva ja läsnäolo ovat kaiuttimissa yhä kohdillaan. Jakosuodinosaaminen on nähtävästi ollut 70-luvulla tietyissä paikoissa hyvin hallinnassa. Diskantin säröytymisenkin huomasin oikeastaan vasta silloin kun laitoin uudemmat verrokit rinnalle soimaan. Ihmismieli kun on pienien virheiden suhteen melko sopeutuvainen. Niihin on helppo tottua ja sulkea mielestään hyvien ominaisuuksien ulkopuolelle. Yhtenä vanhojen laitteiden positiivisena puolena pidän myös kaukosäätimen puuttumista. Näin päätösten tekeminen helpottuu ja äänitteet, samoin kuin televisio-ohjelmat tulee nautittua useimmiten kokonaisuuksina. Toki uusista koneistakin voi säätimet laittaa piiloon, mutta en tunne ketään joka niin olisi oikeasti tehnyt.

Muisteloita omasta harrastuksesta ja tekniikasta 
Harrastukseni fokus on selvästi muuttunut alkuajoista, jolloin "moottorina" toimi enimmäkseen musiikki. Nykyisin kun olen oppinut ymmärtämään tekniikkaa, niin itse laitteet ja niiden historia tuntuvat kiinnostavan enemmän. En siis häpeä tunnustaa että harrastus on muuttunut puhtaasti välineurheiluksi. Levyhyllyssä on yhä runsaasti levyjä, mutta laitteiden virittelyssä kuluvat vain hyviksi todetut ja valikoidut äänitteet. Ihan alkujaan harrastus lähti DIY pohjalta. Ensimmäisiin stereoihin ostettiin Philipsin 104 levysoitin, jonka kaveriksi rakensimme isän kanssa Philipsin rakennus-sarjasta 2 x 2,5 wattisen vahvistimen. Kaiuttimet olivat tuolloin myös lähes poikkeuksetta itse kasaan parsittuja. Osia hankittiin antikvariaateista ja vanhoja radioita purkamalla.

Pidän kokoäänialueen kaiuttimista ja erikoisuuksista. Työn alla on nyt JBL L36 projekti. On hyvinkin mielenkiintoista kuulla miten JBL:n LE25/26 kalvodiskantit toimivat, kun olemme domesoundiin niin tottuneita. Työn alla ovat myös puoliaktiiviset Kef P60 tarkkailutoistimet Pro Kube ekvalisaattorilla. Tässä kohtaa pointtina oli mallin harvinaisuus. P60:siä valmistettiin kaikkiaan 5-6 vuoden aikana vain n. 300 paria. Näistä valtaosa varustettiin omalla vahvistimella, jossa oli tarvittavat equt. Pro Kube versioiden määrästä ei liene tarkkaa tietoa mutta vähäisiksi ne jäivät, sillä tästä versiosta ei ole olemassa edes esitteitä. Tällaisten projektien kohdalla on ollut äärettömän paljon apua muun muassa keskustelu foorumeista, joissa on mahdollista vaihtaa tietoa samanhenkisten ihmisten kanssa, mikä ei vielä pari vuosikymmentä takaperin ollut samalla lailla mahdollista. Itse sain huomattavaa apua Ric Cecconilta ja David Smithiltä, jotka suunnittelivat ja itse asiassa valmistivatkin Kef P60 kaiuttimeni. Etenkin Ric on aktiivinen Kef harrastaja.
Aikaisemmat kokemukset Matin, Timon ja Jukan kaltaisten ihmisten kanssa ovat olleet hyväksi opiksi. Viime aikoina myös Salosen Tenho on vienyt harrastustani suuresti eteenpäin, sekä vaimon tuki ja kyky kuunnella audioon liittyviä murheitani, on ollut myös korvaamaton apu.

Voisin jopa todeta että harrastus kannattaa ehdottomasti jakaa muidenkin kanssa. Neljä silmää näkee aina enemmän kuin kaksi, eikä yksin nyhrääminen muutenkaan ole niin hauskaa kuin porukassa toimiminen.

Musiikin Ääni 2/1991 

Suomalainen dipolikaiutin Trinec CD 1000 & HEAS Full Range! • Forsell Air Systems • Marantzin A-luokan monot • Voiko satelliittia kuunnella?

Musiikin Ääni 1/1991 

Turboahdettu Yamaha-systeemi • Linn Helix kaiutin • Yamaha CX-1000 • Priboi putkipäätevahvistin • Meridian 200 CD-soitin ja 203 Digitaali

Musiikin Ääni 4/1990 

Krell 250 • Goldmund Mimesis • Priboi • Audiomeca-Airtangent • Forsell Airsystems • Cyrus 780 • Mirage 360 • 1-bittiset laserit • Kenwood High End?

Musiikin Ääni 3/1990 

Pioneer M6 Japaninwatteja 60000 mk:lla • Infinity Modulus -pikkujenkki • Audio Research Classic 30 edullista putkitehoa
Frank Sinatra Lives! Mobile Fidelity Sound Labin 16 LP:n kansio • Oracle Delphi Mk IV  • SME V • AudioQuest B200 • Thorens Concrete saksalaista betonitekniikkaa • HIFI MESSUT 22-23.9 Hotelli Seurahuone Helsinki

Musiikin Ääni 2/1990 

ULA-radio 15 000 mk:llä • Alphason Sonata analogian mestarisävellys • Celestion 3000 saumatonta nauhatekniikkaa • Mirage M1 dynaaminen Bipoli • JADIS 80 ranskalaista putkieleganssia • Mark Levinson ML 25&26 etuvahvistin transistorien huipulta • HIFI MESSUT 22-23.9 Hotelli Seurahuone Helsinki

Musiikin Ääni 1/1990 

COPLAND CTA 401 putkivahvistin • ALPHASON ORFEUS • Magnepan 1,4 tasokaiutin • KOLME CD:tä vertailussa • NELJÄ TODELLA KOVAA PÄÄTETTÄ • THORENS 2001 • QUAD esittelyssä

Musiikin Ääni 5/1989 

Audio Research High Endin uranuurtaja • Tandberg 3018A & 3036A • Linn Kaber Skottilainen • Raimo Kuitunen & Hifimessut Ilveksessä • Well Tempered Record Player • Denon CD 3520

Musiikin Ääni 4/1989 

Hifi-messut 89 Helsingin Seurahuoneella! • Todellinen tietopaketti kuka mitäkin hifi-laitteita edustaa ja myy! • Penta messut Lontoo 89! • Esittelyssä kaikki näytteilleasettajat, uusimmat hifi-vrtaukset, laitteet ym! • Art and a Trace of Hifi

Musiikin Ääni 2-3/1989 

Hifi messut 89 Helsingin Seurahuoneella! • Mission 765! • Genelecin passiivinen 1049! • Kaiutinjohdot ja välikaapelit! • Denon CS 3250 /Cyrus PCM! • Tandberg etunen & pääte! • Linn Ekos-varsi! • Celestion SL 600 Si

Musiikin Ääni 1/1989 

Grand Hifi III 89 Helsingissä • 15000mk etuvahvistimet testissä! • 15000mk CD-soittimet testissä! • B&W 802 Matrix Series 2 • High End levysoitin Jugoslaviasta: Audio Kuzma: Stabi & Stogi! • Ortofon 70 vuotta: MC 70! • Cyrus Two minivahvistin! • Solo Monoblokit Tampereelta! • Onkyo M510 Grand Integra: 65kg, 300w & 40000mk!

Musiikin Ääni 3/1988

Kuinka lähdet kasaamaan High-End pakettia? • Polyphon: FFT-kontroilloitua toistoa • Technics SU-A60 & SE-A50 • Wharfedate Diamond III: Pikku ihme? • Messut: Tampere, Lontoo, Tokio • 40 wattia puhdasta A-luokkaa! Lahdesta!

Musiikin Ääni 2/1988 

Pariisin Hifi-messut • B&W Matrix Serie 2 • 300000mk High End setti • Pioneer, Sony, Kenwood, Denon, Rotel, integroidut testissä • Pioneer PD91 18 bittiä • Analogia: Super-pyörittäjät testissä • Grand Hifi Tampere • DAT Täydellinen Tape?

Musiikin Ääni 1/1988 

Messut: Las Vegas, Stockholm High End, Grand Hifi 88  • Martin Colloms & Paul Crook: Audiosta englanniksi • Linn Sondek LP 12 • Infinity Kappa 9 • Onkyo 308 & 508 etu-päätetesti • Aito 18 bittinen CD-soitin Sony 557 ESD